"Suomi on holhousvaltio." Paitsi että tämä on monen kansalaisen rehellinen näkemys, tämä on myös fakta.
Holhousta koskeva arvostelu pohjautuu sosiaaliseen liberalismiin, jonka perusajatuksen kiteytti brittifilosofi John Stuart Mill kirjassaan Vapaudesta vuodelta 1859:
"Ainoa päämäärä, jonka saavuttamiseksi voidaan oikeutetusti käyttää valtaa jonkun sivistyneen yhteiskunnan jäsenen yli vastoin hänen tahtoaan, on tarkoitus estää vahingon tuottaminen muille ihmisille. Hänen oma fyysinen tai moraalinen etunsa ei ole riittävä syy. Häntä ei saa oikeudenmukaisesti pakottaa tekemään jotain tai olemaan tekemättä sen vuoksi, että hänelle olisi parempi tehdä niin vain siksi, että se tekisi hänet onnellisemmaksi tai että muiden mielestä olisi viisaampaa ja vaikka oikeampaakin tehdä niin. – Ainoa osa ihmisen käytöksestä, josta hän on vastuunalainen yhteiskunnalle, on se, joka koskee muita. Siinä osassa, joka koskee häntä itseänsä, hänen vapautensa on ehdoton. Itsensä ylitse, oman ruumiinsa ja sielunsa ylitse ihminen on itsevaltias.» (ks. Mill 1981, käännöstä tarkistettu). Tämän periaatteen mukaisesti esimerkiksi pakkorokotuksen perusteluna ei ole kohteen itsensä suojelu vaan taudin levittämisen ehkäiseminen. Julkisten tupakointikieltojen perusteluna ovat passiivisen tupakoinnin haitat muille. Sen sijaan pakollisia huumetestejä työpaikoilla olisi vaikea oikeuttaa Millin periaatteen mukaisesti." (Teksti on Duodecim-lehden artikkelista Ihminen medikalisaation pihdeissä vuodelta 2003; https://www.duodecimlehti.fi/duo93825)
Suomi on useana vuotena peräkkäin komeillut Nanny State Index -indeksin kärkisijoilla, eikä syyttä. Nanny State Index on Institute of Economic Affairsin tuottama ja julkaisema indeksi, jossa vertaillaan maittain EU-valtioiden sääntelyn osuutta suhteessa alkoholiin, ruokaan, tupakointiin ja sähkötupakointiin. Vertailun on toteuttanut IEA:ssa elämäntyyliin liittyvän taloustieteen tutkija Christopher Snowdon, joka on erikoistunut tutkimaan muun muassa erilaisia kieltoja sekä elämäntyylien vapautta. Fakta kuitenkin on se, että jokainen ihminen omistaa itse oman kehonsa ja omat sisäelimensä, ja on oikeutettu tekemään niille ihan mitä haluaa kunhan ei samalla vaaranna toisia ihmisiä. Yksilönvapauksia ei valitettavasti kuitenkaan kunnioiteta läheskään kaikissa sivistysvaltioissa, vaikka ihmisen vapaus on yksi ihmisoikeuksista.
Suomen valtion omiin kansalaisiinsa kohdistama sääntely alkoholissa sekä tupakka- ja nikotiinituotteissa on hyvin vahvaa. Kyseisten tuotteiden verotus on korkealla, ja niiden käyttöä on tiukasti rajoitettu. Klassisen liberalismin edustajana olen kuitenkin sitä mieltä, että niin sanottu "haittaverotus" on ihan paikallaan, koska kyseisten tuotteiden liikakulutus aiheuttaa paljon sairauksia, joiden hoitamiseen julkisen terveydenhuollon piirissä tarvitaan rahaa. Tämä on toisaalta olettamista, sillä läheskään jokainen alkoholijuomien ja/tai tupakkatuotteiden liikakäyttäjä ei sairastu kyseisten tuotteiden aiheuttamaan sairauteen. Toisaalta ihmisen valinnanvapauteen kuuluu myös vastuu omista valinnoistaan, joten voisivatko alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden liikakäyttäjät säästää rahaa talteen mahdollisia omia tulevia terveydenhuoltokulujaan varten? Myös erilaisia yksityisiä sairauskuluvakuutuksia on tarjolla.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että julkinen terveydenhuolto on rahoitettu nimenomaan verovaroin, eli myös alkoholi- ja tupakkaostoilla rahoitetaan tätä toimintaa. Näin ollen tupakoivien ihmisten syyllistäminen ja mustamaalaaminen "verorahojen törsääjinä" on hyvin kyseenalaista, ottaen huomioon että kuinka suuren osan he itse maksavat omasta sairaudenhoidostaan haittaveron muodossa. Tietenkään nykyisellä tupakkaverotuksella tupakoinnin aiheuttamien sairauksien hoitokustannukset eivät täyty, joten tupakkatuotteiden hintaa täytyy korottaa siihen saakka, jolloin myös tupakoinnin aiheuttamien sairauksien hoitokustannukset saadaan kasaan. Erään arvion mukaan tämä kyseinen savukeaskin hinta olisi noin 19 euroa (IS 27.11.2012; https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001777447.html). Sama asia koskee tietyisti myös alkoholia ja epäterveellisiä ruokia.
Niin sanottua "terveysveroa" eli runsaasti sokeria, kovaa rasvaa ja suolaa sisältävien tuotteiden haittaverotusta ei ole Suomessa ainakaan vielä otettu käyttöön, mutta tällainen verotusmuoto olisi minun mielestäni ehdottoman suositeltavaa. Hyvin usein tupakoinnista vauhkoamisen aikana unohdetaan epäterveellisten ruokien ja herkkujen aiheuttamat lukuisat sairaudet sekä niiden hoitamiseen käytetyt yhteiskunnalliset verovarat. Mutta toisaalta, entäpä liikkumattomuus, vaarallinen autoilu, huonoilla jalkineilla kulkeminen liukkaalla kelillä tai extereme-lajien harrastaminen? Mihin tuo raja oikein vedetään, ja kenellä/keillä on eettinen ja juridinen velvollisuus päättää näistä asioista? Siinäpä pähkinä purtavaksi.
Suomessa on ollut aina valloillaan ilmapiiri, jossa kaikenlaiset kiellot, säännöt ja valtion kansalaisiinsa kohdistama holhous, olivatpa ne kuinka älyttömiä ja faktoihin perustumattomia, ovat kovasti toivottuja ja odotettuja. Suomessa moniin asioihin ei yritetä edes pohtia minkäänlaista "kultaista keskitietä", vaan ongelmat ja ilmiöt pyyhitään teennäisesti pois näkyvistä ja lakaistaan maton alle kieltämisen ja rankaisemisen muodossa. Suomalaiset ovat tottelevaista kansaa eivätkä kyseenalaista tai kritisoi johtajiaan. Useat poliitikot ja terveysviranomaiset ovat myös julkisesti maininneet, että erilaisten kieltojen ja sääntöjen kehittäminen, läpivieminen ja toteuttaminen on helppoa, koska suomalaiset ovat tottelevaista kansaa. Kansan "tottelevaisuus ja kuuliaisuus" ei todellakaan ole kaikissa tilanteissa mitenkään positiivinen ja toivottava ominaisuus, kun suuntaa katseensa historiallisiin ja nykyisiin autoritäärisiin diktatuureihin; Natsi-Saksa, Neuvostoliitto, Itä-Saksa, Pohjois-Korea, Kiina, Venäjä... Esimerkkejä on valitettavan monia.
Kyllä, tupakkalaki on ollut aikoinaan välttämätöntä kehittää. Kyllä, tupakointi on kielletty tietyissä paikoissa ja tilanteissa hyvästä syystä; tupakoimattomien ihmisten suojeleminen passiivisen tupakansavun terveysvaaroilta. Omiin yksilönvapauksiin ei kuulu oikeus toisten ihmisten yksilönvapauksien rikkomiseen. Sen vuoksi julkisissa liikennevälineissä ja ravintoloissa ei ole saanut tupakoida enää pitkään aikaan. Myös omassa kerros- tai rivitaloasunnossa sisällä tai parvekkeella tupakoiminen tulisi olla kiellettyä, mikäli tupakansavua leviää naapureiden asuntoihin ja hengitysilmaan, eikä tupakansavun kulkeutumista pystytä rakenteiden korjaamisella estämään.
Savuton Suomi 2030 -toimijoiden ja terveysviranomaisten ajamalla agendalla "tupakattomasta ja nikotiinittomasta Suomesta" ei ole yhtään mitään tekemistä tupakoimattomien suojelemiseksi passiivisen tupakansavun aiheuttamilta terveysvaaroilta ja kansalaisten yksilönvapauksien kunniottamiseksi. Kyseessä on silkkaa vallanhimoista kansalaisten holhousta ja autoritääriseen terveyspolitiikkaan alistamisesta, pahimmillaan sakko- ja vankeusrangaistusten avulla. Suuri osa tavallisesta kansasta tullaan leimaamaan rikollisiksi jo nykyisen stigmatisoinnin lisäksi. Terveysgestapon kaltaista salaista poliisia odotellessa...
Suomen tupakka- ja alkoholipolitiikan välillä vallitsevasta ristiriidasta ja voimakkaasta tekopyhyydestä kirjoitan erikseen jossakin toisessa postauksessa.
Ai niin, entäpä medikalisaatio?
Medikalisaatio eli lääketieteellistyminen tarkoittaa elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lääketieteellistämistä, jossa lääketieteen valta laajenee aiemmin ei-lääketieteellisinä pidetyille alueille. Kyseinen ilmiö on ollut olemassa kautta aikojen, ja se on valitettavan tehokas stigmatisoinnin ja yhteiskunnallisen kontrollin työkalu.
Tupakka- ja nikotiiniriippuvuus on nykyään luokiteltu "vakavaksi, krooniseksi sairaudeksi" ICD-10-tautiluokituksessa diagnoosikoodilla F17.29; tupakan käytön aiheuttama tarkemmin määrittämätön riippuvuusoireyhtymä. Näin ollen tupakoivia ihmisiä pidetään heikkoina, sairaina ja vajaavaltaisina reppanoina, joilla ei ole olemassa minkäänlaista omaa tahtoa tai valinnanvapautta. Omasta mielestäni tässä sairausmääritelmässä on kyseessä silkka medikalisaation ja yhteiskunnallisen holhouksen lopputulos, jonka pyrkimyksenä on häivyttää käsitys ihmisen oikeuksista, vastuusta, velvollisuuksista ja valinnanvapaudesta.
Kyllä, moni tupakoiva ihminen on jossakin määrin riippuvainen tupakasta, mutta eikö hoidon hakeminen riippuvuuteen ja halu irtautua riippuvuudesta ole ihan yhtä lailla yksilön oma valinta, samoin kuin tupakoinnin aloittaminen tai sen jatkaminen? Sitä paitsi, erilaisten riippuvuuksien voimakkuudet vaikuttavat eri ihmisten elämään hyvin eri tavoin. Ihminen, joka tupakoi päivittäin viisi (5) savuketta verrattuna päivittäin kaksikymmentä (20) savukettaa tupakoivaan kuluttaa aikaansa tupakointiin huomattavasti vähemmän. Hänen elämänsä myös pyörii vähemmän todennäköisesti tupakoinnin ympärillä, eikä hän joudu jättämään työntekoaan kesken tai muutenkaan laiminlyömään omaa arkeaan. 20 savuketta tupakoivalla tilanne voi olla täysin päinvastainen, etenkin nykyisten tupakointikieltojen ollessa voimassa.
Sama juttu alkoholin kanssa; jos ihminen juo joka ilta kaksi 0,33 litran pullollista keskiolutta, hänen elämänsä ei pyöri alkoholinkäytön ympärillä eikä hänen arkensa häiriinny läheskään yhtä paljon verrattuna 20 pullollista keskiolutta juovaan ihmiseen. Kummatkin ovat jossakin määrin riippuvaisia, mutta toinen vähemmän kuin toinen. Onko eettisesti oikein leimata enemmän tai vähemmän riippuvaiset ihmiset yhden ja saman "sairaus"-leiman alle, ja jos on, niin ketkä tästä oikein hyötyvät ja miten? Eivät "potilaat" ainakaan.
Siitä hyötyvät ainoastaan vallanhimoiset poliitikot ja viranomaiset, jotka itsekin sattuvat olemaan epätäydellisiä ihmisiä, vaikka haluavatkin itselleen ja kansalleen uskotella muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti